keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Bolognalaisen miekkailun yksityistunnilla

Kuten olenkin jo maininnut muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessani, aloitin syksyn alussa uuden harrastuksen: Bolognalaisen miekkailun. Homma lähti siitä, että kävin kokeilemassa lajia yksissä jatkotason treeneissä. Alkeiskurssi oli jo täynnä ja seuraava alkoi muistaakseni vasta parin kuukauden päästä, eikä sitä järjestetty aikataululleni sopivaan aikaan.

Sain kuitenkin luvan treenata jatkotason porukan kanssa, mikä oli kiva juttu. Asiat vain piti opetella vähän niin kuin siinä tehdessä, eikä perustekniikoita päässyt oikein hiomaan, paitsi kotona ilman opettajaa. Olen harrastanut miekkailua reilut pari kuukautta (joista ainakin kaksi viikkoa meni flunssassa) ja vaikka tunneilla menee ihan kivasti, koen silti vielä tarvitsevani jonkinlaista opastusta perusteisiin.

Lyöntien harjoittelua.

Olin viime viikonloppuna Ilkka Hartikaisen yksityistunnilla ja sain pikakurssin osasta noista perusjutuista, joista olin jäänyt paitsi. Ilkka opettaa Helsingissä ihan perus miekkailutreeneissä sekä tapahtumissa ympäri maailmaa. Jos laji kiinnostaa, Espoon Historiallisen Miekkailun Seuran treenitilat sijaitsevat Ruskeasuolla, lähellä Tilkan pysäkkiä.

Aluksi kävimme läpi mm. miekan osat. Suurin osa termeistä ovat italiaksi tai englanniksi, sillä suomeksi ei yleensä löydy vastaavia sanoja. Esim. miekan edellä oleva terä, jolla lyödään rystysten puolelta, on nimeltään filo dritto tai true edge ja miekan hamaraa kutsutaan nimellä filo falso tai false edge. Monet termeistä ovat vaikeasti muistettavia vieraskielisyydestä johtuen. Pidän kovasti siitä, miltä italia kuulostaa, joten ehkä miekkailu olisi riittävä motivaattori jonkinlaisen kielellisen perusosaamisen hankinnalle.


Bolognalaisessa miekkailussa käytetään enimmäkseen leikkaavia lyöntejä, mutta pistoilla on myös tärkeä asema. Pistot sopivat oikein hyvin kaksintaisteluun, mutta sotakentällä kehon läpi työnnetty miekka on pahasti jumissa ja sotilas on silloin melko avuton uutta hyökkääjää vastaan.

Miekkaillessa voi tulla hiki.

Kevyestä ulkonäöstään huolimatta miekan käsittely vaatii jonkin verran voimaa ja kestävyyttä sekä tietenkin rentoa tekniikkaa. Hyvä osuma (terävällä) bolognalaisella miekalla voi viedä mennessään vaikka raajan, eli kyse ei ole mistään pistämiseen erikoistuneesta rapiirista tai floretista. Harjoituksissa käytetyt miekat ovat onneksi tylsiä ja niiden kärjessä on muoviset tapit, jotka ensisestään vähentävät vahinkojen riskiä.

Kävimme läpi myös perus jalkatyötä, eli sitä miten liikutaan eteen, taakse ja sivuille. Vaihtoehtoja on paljon ja vaikuttaisi siltä, että liikkua saa käytännössä melko vapaasti, kunhan ei käytä siihen ylimääräistä energiaa tai ole huonossa tasapainossa. Katsoimme myös eri varoasennot, jotka ovat yleensä myös asentoja, joista voi lyödä tai joihin voi päätyä lyönnin jälkeen. Vastustajan ollessa lähellä, miekka osoittaa yleensä suoraan kohti tämän kehoa tai kasvoja, mutta kauempana miekkaa voi pidellä vähän rennommin vaikka kärki alhaalla. Tämä on hyvä, sillä miekkakäsi saattaa alkaa väsymään jatkuvan varoasennossa jäkityksen ja lyöntien tuloksena.

Lyöntiharjoituksia Meyerin-neliön avustuksella.

 Lopuksi keskityttiin lyönteihin. Suurin osa leikkaavista lyönneistä tapahtuu viistoissa linjoissa, joko ylhäältä alas tai alhaalta ylös. Tämän harjoitteluun voi käyttää mm. Meyerin-neliötä (kuva yllä). Diagrammiin on merkitty neljään eri sektoriin numeroita, joilla tarkoitetaan lyöntijärjestystä. Neliön ohjeita seuraamalla voi harjoitella lyöntisarjoja, joissa lyödään aina neljä lyöntiä yhteen menoon neljästä eri suunnasta. Pääsin myös huitomaan miekalla isoissa ja nopeissa kaarissa. Harjoittelimme myös rannelyöntejä ja sarjoja, joissa nuo yhdistyivät. Kovaa lyöminen on aika rankkaa ja kyynärvarteni on vieläkin hieman kipeä. Itse huitaisu ei ole se rankka osuus, vaan miekan hallittu pysäyttäminen. Ostin sitä varten itselleni kevyen keilapainon, jolla voi huitoa kotona ja kehittää itselle kipparikallen kyynärvarret.

Ilkan opetus oli selkeää ja helppotajuista, kuten aina. Tunnilla pidettiin huolta, ettei miekkakättä väsytetä kerralla loppuun, vaan tekniikkaa piti harjoitella aina tuoreeltaan. Tuttua huttua voimaharjoittelusta.

Tarkoituksena olisi käydä yksityistunnilla vielä uudestaan, mutta tästäkin kerrasta sai jo paljon vinkkejä itsenäiseen harjoitteluun. Nyt tuntuu jo vähän itsevarmemmalta, kun tietää ainakin teoriassa, että miten lyönnit ja varoasennot pitäisi tehdä. Seuraavalla kerralla olisi ohjelmassa pariharjoittelua, eli ainakin torjuntoja, lyöntejä ja liikkumista suhteessa vastustajaan. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Niin, ja varasin itselleni myös oman miekan, jonka saan varmaankin marraskuussa!

Loppuun vakava miekkamies.

 Kuvat: Ilkka Hartikainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti