maanantai 28. heinäkuuta 2014

Miten hyvin liikut?


Katsoin tässä suunnilleen viikko sitten Ido Portalin haastattelun, joka oli tällä kertaa Londonreal puheohjelmassa. Vaikka jakso kestää melkein kaksi tuntia, katsoin sen seuraavana päivänä uudestaan. Seuraavaksi patistin vaimoani katsomaan sen (olemme nyt suunnilleen puolessa välissä, sillä hän katsoo sitä 10-15 min pätkissä). Jaoin videon myös PrimiFit:in Facebook-sivuilla ja Idon sanoma on muhinut päässäni jo viikon.

Video sai minut muistamaan miksi aloitin liikkumisen. Minua inspiroivat voimakkaat ja myyttiset tarinoiden hahmot, jotka ovat fyysisesti ylivertaisia. Halusin olla samaan aikaan voimakas, kestävä ja taitava liikkuja sekä tarvittaessa puolustaa itseäni fyysisesti. Luultavasti tämä kaikki juonsi juurensa siitä, että olen ollut lapsena pienikokoinen ja melkein tikkulaiha. Olen aina kokenut maailman jotenkin potentiaalisesti vaarallisena paikkana ja sen takia jonkinlainen valmistautuminen on tuntunut hyvältä.

Jossain vaiheessa olen mennyt harhaan. Tavoitteenani oli olla hyvä liikkuja. Olen silti keskittynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana lähinnä fyysisen kapasiteetin kehittämiseen. Treenit olivat joko monotonista juoksemista tai yksioikoista voimatreeniä. Vaikka olenkin harrastanut jonkin verran kiipeilyä ja nyttemmin välillä parkouria, ne ovat olleet silti toissijaisessa asemassa voimatreeniin nähden. Olen käynyt kiipeilyseinällä ainoastaan jos voimat ovat riittäneet, enkä ole ajatellut sen häiritsevän muuta treeniä. Järkevää ehkä voimaharjoittelun kannalta, mutta se ei palvele ultimaattista tavoitettani, eli olla hyvä liikkuja!

Ido Portal tunnetaan yleisesti käsilläseisonnoista, sekä flow-liikkumisesta tai floreio art flow:sta, jossa yhdistyvät erilaisen kehonhallinnalliset taidot, voimistelu ja taiteellinen ilmaisu. Nämä ovat kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta.

Floreio art flow video.

Jos olen ymmärtänyt Idon sanoman oikein, liikkuminen on itsessään se kaikista suurin tavoite. Ei erikoistuminen johonkin tiettyyn osa-alueeseen, kuten johonkin urheilulajiin tai varsinkaan perinteiseen voimaharjoitteluun tai kehonrakennukseen.

Liikkuminen > Urheilu > Fitness > Kalorien polttaminen

Kalorien polttaminen on mielestäni alhaisin lähtökohta harrastaa liikuntaa ja sellaisella asenteella liikkuminen on usein negatiivista ja katumuksellista. 'Joudun liikkumaan, koska menin ja söin sitä tai tätä.'

Nykyään (Idon mukaan), fitness on alkanut nousta isommaksi ilmiöksi kuin urheilu, mikä taas on johtanut siihen, että ollaan vielä kauempana kehon käyttämisestä koko sen monimuotoisuudessa. Kärjistäen, urheilu syntyi palvelemaan liikkumista ja fitness syntyi palvelemaan urheilua. Jalkapallossa ja taistelulajeissa sentään liikutaan monimutkaisilla tavoilla ja hallitaan kehoa erilaisissa tilanteisssa, toisin kuin vaikkapa salilla, jossa yritetään eristää liike johonkin tiettyyn kaavaan ja toistamaan sitä uudestaan ja uudestaan.

Sanon jo heti aluksi, että en missään nimessä dissaa salitreeniä, enkä aio edelleenkään lopettaa voimaharjoittelua. Olen vain heräämässä siihen, että lihaskuntoharjoittelun pitäisi valmistaa parempaan liikkumiseen. Mitä varten muuten harjoittelemme? Monet treenaavat tietenkin näyttääkseen paremmalta ja toiset aidosti pitävät salitreenistä itsestään. Se on ihan ok, mutta itse haluaisin olla ennen kaikkea hyvä liikkuja, joten prioriteetteja täytyy muuttaa.



Ido Portalin haastattelu London Realissa.

Mitä liikkuminen sitten on Idon mukaan? Suosittelen katsomaan videon. Tee se vaikka osissa, jos sinulla ei ole käyttää kahta tuntia aikaa liikunnasta filosofointiin. Haastattelun voi mielestäni myös kuunnella ilman videota, jos et pysty tuijottamaan ruutua niin kauaa yhteen menoon.

Tässä muutama pointti, joita Ido on maininnut ja joita olen tulkinnut hänen puheistaan. Hyvä liikkuja:
  • kykenee sopeutumaan jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin
  • on monipuolinen kyvyiltään
  • ei ole spesialisti, vaan jokapaikanhöylä
  • voi harrastaa jonkin aikaa monenlaisia erilaisia lajeja
  • tutkii liikkumista oman kokemuksen kautta sekä ilmaisista lähteistä, kuten internetistä
  • käyttää voimaharjoittelua hyödyksi, jotta olisi parempi liikkuja
  • ei käytä liikuntaa kalorienpolttamiseen, vaan uusien taitojen opetteluun

En sinänsä ihmettele miksi kaikki eivät ole niin innostuneita pumppaamaan rautaa salilla, kun voisi myös harrastaa akrobatiaa, tanssia, voimistella, kiipeillä, parkouroida, pelata tennistä, painia, nyrkkeillä jne. Liikunta ei kuitenkaan rajoitu vain erilaisiin urheilulajeihin, vaan oman kehon hallintaan ja itsensä fyysiseen ilmaisemiseen, sekä sosiaaliseen liikkumiseen. Sosiaalinen liikkuminen ei ole välttämättä sitä, että joukossa jumpataan ohjaajan tahtiin. Sosiaalisuus vaatii jonkinlaista henkilökohtaisuutta ja se syntyy tilanteesta, jossa reagoidaan toisen tekemisiin. Polttopallo, kamppailulajit ja joukkuepelit ovat kaikki esimerkkejä sosiaalisesta liikkumisesta. Idon youtube-kanavalta voi katsoa myös videoita, joissa näytetään erilaisia parin kanssa tehtäviä  harjoituksia.

Kaikki tämä tuntuu itsestänikin jotenkin vaikeasti lähestyttävältä ja isolta. Miten voin aloittaa? Mitä liikkuminen oikeastaan sitten on?
  1. Hanki ainakin jonkinlainen liikkuvuus, peruskunto ja perus voimataso, joka mahdollistaa turvallisen monimutkaisemman liikkumisen.
  2. Opettele joukko erilaisia perus liikekaavoja, kuten kyykky, askelkyykky, lonkkasarana, työntäminen, vetäminen, roikkuminen, rangan ja lapojen hallinta, ryömiminen jne. Nämä peruskaavat kaipaavat usein sohvaperunoilla harjoitusta.
  3. Aloita erilaisten lajien harrastaminen ja kehitä siten itseäsi monipuolisemmaksi liikkujaksi. Ido mainitsi käyvänsä välillä kiipeilemässä ja joskus taas modernin tanssin tunnilla. Opi uusia tapoja liikkua ja pidä hauskaa.
Kävin juuri muutama tunti sitten kokeilemassa bolognalaista miekkailua. Olin jo viime vuonna kiinnostunut harrastuksesta, mutta haastattelu sai minut tarttumaan toimeen. Olkoon se selkeä askel parempaan suuntaan. Liikkumisestani on puuttunut muutenkin lähes kokonaan sosiaalisuus. Porukassa treenaamisessa on kyllä puolensa.

Olen itse vasta muuttamassa ajattelutapaani, joten kirjoitan näitä ajatuksia lähinnä itseäni varten. Toivottavasti kipinä iskee myös muihin. Suosittelen edelleen katsomaan haastattelun, sillä inspiroivin sanoma tulee tohkeissaan olevan herra Portalin suusta.


torstai 24. heinäkuuta 2014

Matka Kroatiaan ja Bosnia-Hertsegovinaan

Split oli kaunis ja sopi hyvin sellaiseksi käteväksi 'kodiksi' josta oli hyvä tehdä päiväretkiä.

Ensimmäinen blogipostaukseni sattui sopivasti kesäloman jälkeen. Olisin ehtinyt varmaan aikaisemminkin, mutta aloin säätämään blogin yläpalkkikuvan kanssa. Kävin siis vaimoni kanssa lomamatkalla Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, ja ajattelin kertoa matkasta treenin ja syömisten näkökulmasta. Jos haluat lukea matkasta ihan vain turistin näkökulmasta, sellainen bloggaus löytyy täältä.

Normaalisti treenailen kotona ja jonkin verran myös ulkona. Salihommat ovat jääneet vähemmälle, kun olen pitänyt taukoa levytangon käytöstä parin kehossa olevan epätasapainon takia. Omistan voimistelurenkaat, leuanvetotangon, muutaman kahvakuulan sekä kaikenlaista pikkusälää. Otin matkalle kuitenkin mukaan ainoastaan muistiinpanovälineet, sekä Captain of Crush - Trainer jousipuristimen. Vehje on siis tarkoitettu puristusvoiman kehittämiselle. Harrastan satunnaisesti boulderointia, joten yritän pitää kouravoimista kiinni, vaikken kävisikään seinällä niin säännöllisesti.

Alun perin minun piti ottaa mukaan yksi voimistelurengas, jolla olisin voinut tehdä vetoja ja punnerruksia, mutta onneksi tulin järkiini. Rengas olisi vienyt penteleesti tilaa, eikä kiinnityspaikkoja ollut tarjolla kovinkaan usein.

Unohdin joka tapauksessa vaivalla tekemäni lomaohjelman kotiin, tai ainakaan en löytänyt sitä matkatavaroiden joukosta. Ei hyvä alku. Onneksi muistin tärkeimmät pääkohdat, vaikka toistot ja sarjat jäivätkin vähän arvailun ja huonon muistin varaan.

Vanhasta kokemuksesta vältin täyspitkiä treenisessioita ja sen sijaan tein yhden tai kaksi sarjaa kutakin liikettä. Keskityin lähinnä voimatreeniin ja jätin pitkät sarjat vähemmälle, sillä halusin välttää lihasten/voiman katoamista, joka minua on normaalisti piinannut pitemmillä lomamatkoilla.

Aina kun löytyi leuanvetotanko, tein muutaman sarjan yksittäisiä,
hitaita leuanvetoja, suunnilleen 20-30 sek per toisto.


Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan ulkoilmasalit olivat yksinkertaisia ja toimivia.
Täällä Suomessa voitaisiin ottaa mallia ja vähentää laitteiden ja design-härpäkkeiden rakentelua.

Ruokaa tulee lomilla syötyä harvemmin tarpeeksi ja energiaa kuluu kuitenkin enemmän kuin normaalisti, sillä kävelemme paljon. Toisena ja ehkä paljon ikävämpänä haasteena minulla on herkkä masu, joka ei siedä juuri mitään muuta kuin vihanneksia ja olentojen lihaa. Siemenet, pähkinät, palkokasvit sekä kaikki vilja kuuluvat myös mustalle listalle. Oireisiin kuuluu yleensä parin päivän 'tukos', huonot yöunet sekä kiihtynyt pulssi.
Jotta lukijat osaisivat paremmin arvostaa vammaisuuttani, tässä vielä muutama muu ruoka-aine, joita en pysty enää syömään:
  • Peruna
  • Maitotuotteet
  • Kananmunat
  • Tomaatti (paitsi pienissä määrissä)
  • Munakoiso
  • Siemenperäiset ja tuliset mausteet, mukaan lukien chili, musta pippuri, kumina, korianteri
  • Useimmat tärkkelyspitoiset juuret tai kasvikset, kuten maniokki ja plantaani
Kirjoitan varmaan tulevaisuudessa jonkinlaisen tarinan siitä, miten päädyin tähän tilaan.

Onneksi pystyn suhtautumaan huumorilla tilaani. Tiihii -_-
Lautaselta löytyi yleensä aina jotain, mitä en pystynyt syömään. Vähintään ranskalaiset perunat. Kroatiassa saa suunnilleen kaikkialla ison annoksen ranskiksia. Hyvältähän ne maistuvat ja ovat monessa paikassa ihan itse tehtyjä, mutta vähän masentaa aina jättää lautasellinen puoliksi syömättä. Olen usein yrittänyt pyytää jättämään ne pois, mutta sieltä ne silti vain löytyvät. Pelkänevät, että jää muuten nälkä.

Ranskalaiset perunat ja jotain mereneläviä.

Dalmatialainen ruoka on hyvää ja simppeliä, mutta ainakin ravintoloiden annoksissa on mukana harmillisen vähän vihanneksia. Jos ruokalajin lisäksi pyytää vaikka grillattuja vihanneksia, tarjoilija usein sanoo, että ei kannata turhaan tilata, sillä annos itse sisältää jo vihanneksia. Tosi asiassa vihanneksia on kuitenkin vain muutama hassu viipale, verrattuna kolmeen täysikokoiseen pihviin. Hinta on noin puolet suomalaisiin ravintoloihin verrattuna. Tämä tietenkin jos ei oteta huomioon valtavaa eroa lihan määrässä.
Riittävän proteiinin saanti ei ole vaikeaa, sillä ravintoloiden annokset ovat järkyttävän kokoisia ja lihaa on tosiaan suunnilleen kolme kertaa enemmän kuin Suomessa. Sellaisen proteiinimäärän kaveriksi olisi ihan kiva saada kuituakin. Lomalla tapahtunut tukkoilu saattoi olla jonkin verran senkin seurausta.

Laitoimme kaikkiin kotiruokiin kesäkurpitsaa, koska ne on helppo valmistaa
ja ne kuuluvat kauden vihanneksiin.

Liha on ylipäätään tosi halpaa, mutta kuulin, että se ei välttämättä ole edes paikallista. Pyrimme aina syömään kaksi ateriaa yöpymispaikassa (vuokrasimme aina huoneiston tai hostellihuoneen) ja silloin ateriat olivat monipuolisempia. Kaupungeissa oli useita lihakauppoja, joista sai ostettua kätevästi mitä halusi. Fileitä etsivillä saattaa olla vaikeat ajat, sillä tiskeillä myydään lähinnä hitaammin kypsyviä osia, sekä kyljyksiä ja vastaavia luullisia osia. Mostarissa, joka sijaitsee Bosnia-Hertsegovinassa, oli myös muslimien pitämiä lihakauppoja, joissa myytiin lähinnä siipikarjan lihaa.

Liha oli Kroatiassa sekä Bosnia-Hertsegovinassa halpaa.
Valmis. Vihanneksia tuli silti liian vähän, mutta oli hyvää.

Päivisin söimme hedelmiä ja marjoja, joita Splitissä kannatti ostaa vihannestorilta. Kaikki oli tosi halpaa. Suunnilleen eurolla sai kilon luumuja tai persikoita. Viikunoita tuli syötyä kaksin käsin, kun ne tahtovat olla kalliita jopa niissä maissa, joissa niitä tuotetaan. Ei kuitenkaan Kroatiassa. Ekalla kerralla tuli ostettua kilo luumuja, joista suurin osa olikin vähän raakoja. Seuraavalla kerralla osasi jo vähän vaatia.

'Soft, soft' *puristaa etusormella ja peukalolla kuvitteellista persikkaa ilmassa*

Splitin vihannestori oli pelastus.

Splitissä on valtava virkistysalue nimeltä Marjan, joka on kapeahko, metsäinen ja mäkinen niemi. Sen reunoilla on rantoja ja keskellä lenkkipolkuja sekä teitä pyöräilijöille ja autoille. Hieman illemmalla osa kroatialaisista tuli koloistaan ja lenkkeilivät Marjanissa, sekä treenasivat ulkoilmasalilla tai pelasivat tennistä. Naisia näki lähinnä juoksulenkillä, polkupyöräilemässä tai rullaluistelemassa. Ulkoilmasalilla oli vain miehiä, vaikkakin vaimoni veti siellä monen hämmästykseksi leuanvetoja.


Peach break! Oikeasti se on luumu. Marjanissa oli paljon pieniä ja kauniita kirkkoja.

Pienenä subjektiivisena huomiona sanoisin, että kroaatit ovat ainakin suomalaisiin verrattuna keskimäärin hoikempia ja kaidampia, etenkin nuoret. Vanhemmat miehet ovat lähes poikkeuksetta kehittäneet itselleen vatsan. Valkoinen leipä ja nutella aamiaisella ei toimi enää kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen. Nuoret miehet näyttävät omaksuneen treenikultuurin, sillä liikenteessä näkee melko paljon hyväkuntoisen näköistä porukkaa. Paikallisesta naisväestä sen sijaan on vaikeaa löytää lihaskuntoa treenaavaa, toisin kuin nykyään Suomessa. Yllättävän pienissäkin kaupungeissa oli kuntosaleja. Nämä ovat lähinnä omia huomioita, jotka tein oman valikoivan suodattimen läpi.


Seuraavana etappina oli kaunis, mutta ravinneköyhä Plitvicen luonnonpuisto.

Kuvat eivät tee oikeutta tälle paikalle.

Kuvat eivät tee myöskään oikeutta tälle aamiaiselle. Halusin itkeä.
Pihvi oli onneksi ihan hyvän makuinen. Kaikki muu jäi syömättä.

Vaimon annoksessa oli onneksi salaattia.

Plitvice on todella kaunis, mutta alueelta on todella vaikeaa löytää terveellistä ateriaa. Ruokaa sai lähinnä pikaruokaravintoloista, kioskista ja yhdestä itsepalveluravintolasta, jossa valikoima oli melko suppea ja vihannesten saanti hyvin nihkeää. Luonnonpuistossa oli kuitenkin sellaiset maisemat, että pieni kärsimys oli sen arvoista. Lisäksi, pitemmillä reiteillä oli tosi siistejä paikkoja, joissa pääsi vähän testailemaan luonnollisen liikkumisen taitoja.


Kioskista löytyi sentään tummaa suklaata, jolla saattoi lohduttaa itseään.
Kuvassa myös sudenkorento.

Plitvicen pitemmällä reitillä oli kivaa kun sai toteuttaa luonnollisen
liikkumisen fantasioita, eli patsastella kivien päällä.

Wiiiiii!

Kuvasta ei näy, mutta pääsin oksalle tekniikalla, josta
Erwan Le Corre olisi ollut ylpeä.

Tasapainottelua veteen kaatuneella puulla.

Tämä oli vastustamaton kohde.

Tämä loikka oli täysin turha riski, mutta olin niin fiiliksissä, että en ajatellut
seurauksia. Onneksi onnistuin, enkä pudonnut ryteikköön.

Kansallispuistossa vierailu on minusta ihan pakollinen kohde jos arvostaa luonnon kauneutta. Puistossa on useita erilaisia reittejä ja kaikissa niistä on tosi mahtavat näkymät. Rohkeammille löytyi reittejä, joiden taivaltaminen kestää arviolta 6-8 tuntia ja niissä saa olla paikoin aika rauhassa. Lyhyemmät reitit olivat suosituimpia.

Ilme kertoo kaiken: ruokapaikka ei tarjonnut aamulla kuin
leivoksia ja sämpylöitä. Aamiaiseni oli siis kuivaliha, oliivit ja taatelit.
Hyvin raamatullinen siis.

Leuanvetoja lasten leikkipuistossa renkailla Hvarin saarella.

Bussimatka Splitistä Mostariin kesti viidestä kuuteen tuntia, jonka jälkeen oli taas ihan kypsä istumiseen. Mostar tuntui aluksi hieman pelottavalta luodinreikien ruhjomine raunioineen ja kaduilla oli tosi köyhän näköistä porukkaa. Huomasimme pian, että alueella käveli jengiä kaikista yhteiskunnan luokista, ja hyvinvointiyhteisön juurruttama syyllisyyden tunne sekä alkukantainen pelko köyhyyttä kohtaan alkoivat rauhoittua.

Bosnia-Hertsegovinan Mostar. Mielenkiintoinen historia ja kaunis vanhakaupunki.

Mostaristakin löytyi ulkoilmasali, jälleen yksinkertainen ja toimiva.
Muutamalla lisäyksellä siitä olisi saanut täydellisen.
Ohjelmassa suorilla käsillä kävelyä paralleteilla sekä hitaita leuanvetoja.

Tämä broileri ostettiin kaupasta, joka oli selkeästi suunnattu paikalliselle
muslimiväestölle, sillä siellä myytiin ainoastaan siipikarjan lihaa.

Oltuamme Mostarissa pari päivää, luulimme palaavamme Splitiin, mutta palasimmekin oikeasti Kastelaan, joka on Splitin vieressä. Kannattaa katsoa tarkkaan mistä varaa hostellin, sillä kuvauksessa saatetaan vääristellä totuutta.

Pyöräretkellä Trogiriin.

Pieni kivillä loikkiminen ja kahlaaminen johti monen simpukan kohtaloksi
ja varpaaseenkin tuli haava.

Kroatian liikennettä ei ole varsinaisesti suunniteltu pyöräilijöiden ehdoilla ja pitemmät matkat piti ajaa maantien reunassa, jossa sai jatkuvasti jännittää takaa kaahaavia autoja. Ihmiset kuitenkin kaarsivat turvallisen matkan päästä, eikä tullut läheltä piti-tilanteita.

Malli siitä miten poseerataan kunnolla: ole luonnollinen ja oma
itsesi.

Matka oli kaikin puolin onnistunut, enkä taantunut treenissäni kuin korkeintaan kyykyissä, sillä kävely verotti jalkavoimiani. Sen sijaan huomasin kehittyneeni punnerruksissa ja leuanvedoissa. On huomattavasti kivempaa jatkaa treeniä loman jälkeen kun ei tarvitse voivotella miten paljon on tullut takapakkia missäkin.

Treenaatko sinä lomamatkoilla? Miten toteutat sen? Huononeeko kunto jos pitää pari viikkoa taukoa?