torstai 24. heinäkuuta 2014

Matka Kroatiaan ja Bosnia-Hertsegovinaan

Split oli kaunis ja sopi hyvin sellaiseksi käteväksi 'kodiksi' josta oli hyvä tehdä päiväretkiä.

Ensimmäinen blogipostaukseni sattui sopivasti kesäloman jälkeen. Olisin ehtinyt varmaan aikaisemminkin, mutta aloin säätämään blogin yläpalkkikuvan kanssa. Kävin siis vaimoni kanssa lomamatkalla Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, ja ajattelin kertoa matkasta treenin ja syömisten näkökulmasta. Jos haluat lukea matkasta ihan vain turistin näkökulmasta, sellainen bloggaus löytyy täältä.

Normaalisti treenailen kotona ja jonkin verran myös ulkona. Salihommat ovat jääneet vähemmälle, kun olen pitänyt taukoa levytangon käytöstä parin kehossa olevan epätasapainon takia. Omistan voimistelurenkaat, leuanvetotangon, muutaman kahvakuulan sekä kaikenlaista pikkusälää. Otin matkalle kuitenkin mukaan ainoastaan muistiinpanovälineet, sekä Captain of Crush - Trainer jousipuristimen. Vehje on siis tarkoitettu puristusvoiman kehittämiselle. Harrastan satunnaisesti boulderointia, joten yritän pitää kouravoimista kiinni, vaikken kävisikään seinällä niin säännöllisesti.

Alun perin minun piti ottaa mukaan yksi voimistelurengas, jolla olisin voinut tehdä vetoja ja punnerruksia, mutta onneksi tulin järkiini. Rengas olisi vienyt penteleesti tilaa, eikä kiinnityspaikkoja ollut tarjolla kovinkaan usein.

Unohdin joka tapauksessa vaivalla tekemäni lomaohjelman kotiin, tai ainakaan en löytänyt sitä matkatavaroiden joukosta. Ei hyvä alku. Onneksi muistin tärkeimmät pääkohdat, vaikka toistot ja sarjat jäivätkin vähän arvailun ja huonon muistin varaan.

Vanhasta kokemuksesta vältin täyspitkiä treenisessioita ja sen sijaan tein yhden tai kaksi sarjaa kutakin liikettä. Keskityin lähinnä voimatreeniin ja jätin pitkät sarjat vähemmälle, sillä halusin välttää lihasten/voiman katoamista, joka minua on normaalisti piinannut pitemmillä lomamatkoilla.

Aina kun löytyi leuanvetotanko, tein muutaman sarjan yksittäisiä,
hitaita leuanvetoja, suunnilleen 20-30 sek per toisto.


Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan ulkoilmasalit olivat yksinkertaisia ja toimivia.
Täällä Suomessa voitaisiin ottaa mallia ja vähentää laitteiden ja design-härpäkkeiden rakentelua.

Ruokaa tulee lomilla syötyä harvemmin tarpeeksi ja energiaa kuluu kuitenkin enemmän kuin normaalisti, sillä kävelemme paljon. Toisena ja ehkä paljon ikävämpänä haasteena minulla on herkkä masu, joka ei siedä juuri mitään muuta kuin vihanneksia ja olentojen lihaa. Siemenet, pähkinät, palkokasvit sekä kaikki vilja kuuluvat myös mustalle listalle. Oireisiin kuuluu yleensä parin päivän 'tukos', huonot yöunet sekä kiihtynyt pulssi.
Jotta lukijat osaisivat paremmin arvostaa vammaisuuttani, tässä vielä muutama muu ruoka-aine, joita en pysty enää syömään:
  • Peruna
  • Maitotuotteet
  • Kananmunat
  • Tomaatti (paitsi pienissä määrissä)
  • Munakoiso
  • Siemenperäiset ja tuliset mausteet, mukaan lukien chili, musta pippuri, kumina, korianteri
  • Useimmat tärkkelyspitoiset juuret tai kasvikset, kuten maniokki ja plantaani
Kirjoitan varmaan tulevaisuudessa jonkinlaisen tarinan siitä, miten päädyin tähän tilaan.

Onneksi pystyn suhtautumaan huumorilla tilaani. Tiihii -_-
Lautaselta löytyi yleensä aina jotain, mitä en pystynyt syömään. Vähintään ranskalaiset perunat. Kroatiassa saa suunnilleen kaikkialla ison annoksen ranskiksia. Hyvältähän ne maistuvat ja ovat monessa paikassa ihan itse tehtyjä, mutta vähän masentaa aina jättää lautasellinen puoliksi syömättä. Olen usein yrittänyt pyytää jättämään ne pois, mutta sieltä ne silti vain löytyvät. Pelkänevät, että jää muuten nälkä.

Ranskalaiset perunat ja jotain mereneläviä.

Dalmatialainen ruoka on hyvää ja simppeliä, mutta ainakin ravintoloiden annoksissa on mukana harmillisen vähän vihanneksia. Jos ruokalajin lisäksi pyytää vaikka grillattuja vihanneksia, tarjoilija usein sanoo, että ei kannata turhaan tilata, sillä annos itse sisältää jo vihanneksia. Tosi asiassa vihanneksia on kuitenkin vain muutama hassu viipale, verrattuna kolmeen täysikokoiseen pihviin. Hinta on noin puolet suomalaisiin ravintoloihin verrattuna. Tämä tietenkin jos ei oteta huomioon valtavaa eroa lihan määrässä.
Riittävän proteiinin saanti ei ole vaikeaa, sillä ravintoloiden annokset ovat järkyttävän kokoisia ja lihaa on tosiaan suunnilleen kolme kertaa enemmän kuin Suomessa. Sellaisen proteiinimäärän kaveriksi olisi ihan kiva saada kuituakin. Lomalla tapahtunut tukkoilu saattoi olla jonkin verran senkin seurausta.

Laitoimme kaikkiin kotiruokiin kesäkurpitsaa, koska ne on helppo valmistaa
ja ne kuuluvat kauden vihanneksiin.

Liha on ylipäätään tosi halpaa, mutta kuulin, että se ei välttämättä ole edes paikallista. Pyrimme aina syömään kaksi ateriaa yöpymispaikassa (vuokrasimme aina huoneiston tai hostellihuoneen) ja silloin ateriat olivat monipuolisempia. Kaupungeissa oli useita lihakauppoja, joista sai ostettua kätevästi mitä halusi. Fileitä etsivillä saattaa olla vaikeat ajat, sillä tiskeillä myydään lähinnä hitaammin kypsyviä osia, sekä kyljyksiä ja vastaavia luullisia osia. Mostarissa, joka sijaitsee Bosnia-Hertsegovinassa, oli myös muslimien pitämiä lihakauppoja, joissa myytiin lähinnä siipikarjan lihaa.

Liha oli Kroatiassa sekä Bosnia-Hertsegovinassa halpaa.
Valmis. Vihanneksia tuli silti liian vähän, mutta oli hyvää.

Päivisin söimme hedelmiä ja marjoja, joita Splitissä kannatti ostaa vihannestorilta. Kaikki oli tosi halpaa. Suunnilleen eurolla sai kilon luumuja tai persikoita. Viikunoita tuli syötyä kaksin käsin, kun ne tahtovat olla kalliita jopa niissä maissa, joissa niitä tuotetaan. Ei kuitenkaan Kroatiassa. Ekalla kerralla tuli ostettua kilo luumuja, joista suurin osa olikin vähän raakoja. Seuraavalla kerralla osasi jo vähän vaatia.

'Soft, soft' *puristaa etusormella ja peukalolla kuvitteellista persikkaa ilmassa*

Splitin vihannestori oli pelastus.

Splitissä on valtava virkistysalue nimeltä Marjan, joka on kapeahko, metsäinen ja mäkinen niemi. Sen reunoilla on rantoja ja keskellä lenkkipolkuja sekä teitä pyöräilijöille ja autoille. Hieman illemmalla osa kroatialaisista tuli koloistaan ja lenkkeilivät Marjanissa, sekä treenasivat ulkoilmasalilla tai pelasivat tennistä. Naisia näki lähinnä juoksulenkillä, polkupyöräilemässä tai rullaluistelemassa. Ulkoilmasalilla oli vain miehiä, vaikkakin vaimoni veti siellä monen hämmästykseksi leuanvetoja.


Peach break! Oikeasti se on luumu. Marjanissa oli paljon pieniä ja kauniita kirkkoja.

Pienenä subjektiivisena huomiona sanoisin, että kroaatit ovat ainakin suomalaisiin verrattuna keskimäärin hoikempia ja kaidampia, etenkin nuoret. Vanhemmat miehet ovat lähes poikkeuksetta kehittäneet itselleen vatsan. Valkoinen leipä ja nutella aamiaisella ei toimi enää kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen. Nuoret miehet näyttävät omaksuneen treenikultuurin, sillä liikenteessä näkee melko paljon hyväkuntoisen näköistä porukkaa. Paikallisesta naisväestä sen sijaan on vaikeaa löytää lihaskuntoa treenaavaa, toisin kuin nykyään Suomessa. Yllättävän pienissäkin kaupungeissa oli kuntosaleja. Nämä ovat lähinnä omia huomioita, jotka tein oman valikoivan suodattimen läpi.


Seuraavana etappina oli kaunis, mutta ravinneköyhä Plitvicen luonnonpuisto.

Kuvat eivät tee oikeutta tälle paikalle.

Kuvat eivät tee myöskään oikeutta tälle aamiaiselle. Halusin itkeä.
Pihvi oli onneksi ihan hyvän makuinen. Kaikki muu jäi syömättä.

Vaimon annoksessa oli onneksi salaattia.

Plitvice on todella kaunis, mutta alueelta on todella vaikeaa löytää terveellistä ateriaa. Ruokaa sai lähinnä pikaruokaravintoloista, kioskista ja yhdestä itsepalveluravintolasta, jossa valikoima oli melko suppea ja vihannesten saanti hyvin nihkeää. Luonnonpuistossa oli kuitenkin sellaiset maisemat, että pieni kärsimys oli sen arvoista. Lisäksi, pitemmillä reiteillä oli tosi siistejä paikkoja, joissa pääsi vähän testailemaan luonnollisen liikkumisen taitoja.


Kioskista löytyi sentään tummaa suklaata, jolla saattoi lohduttaa itseään.
Kuvassa myös sudenkorento.

Plitvicen pitemmällä reitillä oli kivaa kun sai toteuttaa luonnollisen
liikkumisen fantasioita, eli patsastella kivien päällä.

Wiiiiii!

Kuvasta ei näy, mutta pääsin oksalle tekniikalla, josta
Erwan Le Corre olisi ollut ylpeä.

Tasapainottelua veteen kaatuneella puulla.

Tämä oli vastustamaton kohde.

Tämä loikka oli täysin turha riski, mutta olin niin fiiliksissä, että en ajatellut
seurauksia. Onneksi onnistuin, enkä pudonnut ryteikköön.

Kansallispuistossa vierailu on minusta ihan pakollinen kohde jos arvostaa luonnon kauneutta. Puistossa on useita erilaisia reittejä ja kaikissa niistä on tosi mahtavat näkymät. Rohkeammille löytyi reittejä, joiden taivaltaminen kestää arviolta 6-8 tuntia ja niissä saa olla paikoin aika rauhassa. Lyhyemmät reitit olivat suosituimpia.

Ilme kertoo kaiken: ruokapaikka ei tarjonnut aamulla kuin
leivoksia ja sämpylöitä. Aamiaiseni oli siis kuivaliha, oliivit ja taatelit.
Hyvin raamatullinen siis.

Leuanvetoja lasten leikkipuistossa renkailla Hvarin saarella.

Bussimatka Splitistä Mostariin kesti viidestä kuuteen tuntia, jonka jälkeen oli taas ihan kypsä istumiseen. Mostar tuntui aluksi hieman pelottavalta luodinreikien ruhjomine raunioineen ja kaduilla oli tosi köyhän näköistä porukkaa. Huomasimme pian, että alueella käveli jengiä kaikista yhteiskunnan luokista, ja hyvinvointiyhteisön juurruttama syyllisyyden tunne sekä alkukantainen pelko köyhyyttä kohtaan alkoivat rauhoittua.

Bosnia-Hertsegovinan Mostar. Mielenkiintoinen historia ja kaunis vanhakaupunki.

Mostaristakin löytyi ulkoilmasali, jälleen yksinkertainen ja toimiva.
Muutamalla lisäyksellä siitä olisi saanut täydellisen.
Ohjelmassa suorilla käsillä kävelyä paralleteilla sekä hitaita leuanvetoja.

Tämä broileri ostettiin kaupasta, joka oli selkeästi suunnattu paikalliselle
muslimiväestölle, sillä siellä myytiin ainoastaan siipikarjan lihaa.

Oltuamme Mostarissa pari päivää, luulimme palaavamme Splitiin, mutta palasimmekin oikeasti Kastelaan, joka on Splitin vieressä. Kannattaa katsoa tarkkaan mistä varaa hostellin, sillä kuvauksessa saatetaan vääristellä totuutta.

Pyöräretkellä Trogiriin.

Pieni kivillä loikkiminen ja kahlaaminen johti monen simpukan kohtaloksi
ja varpaaseenkin tuli haava.

Kroatian liikennettä ei ole varsinaisesti suunniteltu pyöräilijöiden ehdoilla ja pitemmät matkat piti ajaa maantien reunassa, jossa sai jatkuvasti jännittää takaa kaahaavia autoja. Ihmiset kuitenkin kaarsivat turvallisen matkan päästä, eikä tullut läheltä piti-tilanteita.

Malli siitä miten poseerataan kunnolla: ole luonnollinen ja oma
itsesi.

Matka oli kaikin puolin onnistunut, enkä taantunut treenissäni kuin korkeintaan kyykyissä, sillä kävely verotti jalkavoimiani. Sen sijaan huomasin kehittyneeni punnerruksissa ja leuanvedoissa. On huomattavasti kivempaa jatkaa treeniä loman jälkeen kun ei tarvitse voivotella miten paljon on tullut takapakkia missäkin.

Treenaatko sinä lomamatkoilla? Miten toteutat sen? Huononeeko kunto jos pitää pari viikkoa taukoa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti